Hohhoh. JO viikko mennyt! Miksei se kutsu jo tule.....

Minäkö malttamaton?!

Nyt mahtaa olla DPO3 ... Olen jättänyt lämpöjen mittailut nyt vähemmälle, mutta nyt kierron puolivälissä olen mittaillut jos ole herännyt oikeaan aikaan. Niiden perusteella siis ovis oli lauantaina....

Viimeisimmän km:n jälkeen on ovis ollu jotenkin tosi vaikeasti havaittavissa. Lämmöt ei ole tehnyt enää sellaista selkeää harppausta, eikä limatilanne ole ollut kovin selkeä... Mahassa ei ole juilinut... Mutta tissit on nyt aika arat. Outoa!

Toivottavasti tämä olisi se The kierto. Nyt tämä kierto on neljäs yk viime km:n jälkeen. Edellisestä km:sta neljännessä yk:ssa tuli taas plussa. Tosin silloin oli se eka tyhjnennyksen jälkeinen kierto "taukoa", eli käytännössä se plussa tuli viidennestä kierrosta.... Eli jos nyt ei tärppää niin ensi kierrossa sitten ;) Näin se menee

Kävin laskiaissunnuntaina yhdellä kasvattajalla katsomassa koiria. Ne oli niin söpösiä! Siellä sen parin tunnin aikana ei tullut oireita, mutta kotimatkalla aivastin pari kertaa. Alkoi siis hieman mietityttämään että allergisoiko ne sitten kuitenkin vähän... No, tästä kun kerroin kasvattajalle, niin hänpä kysyi tahdonko yhden koiran viikonloppuhoitoon, niin on sitten hieman pidempiaikainen altistusaika... Siis uskomatonta! Aivan loistava juttu! Tietty parissa päivässä saattaa jo tulla oireita, mutta että jos olisi itsellä koira, niin siedättyisikö sille viikkojen kuluessa?!? Tää on niin vaikeeta... Kun tahtois koiran, mut ei tahtois sit luopua siitä :(

No. Kk:n kuluttua meille tulee pikkuruinen hoitolainen  

Soittelin sen lähetteen perään niin sattumalta sainkin jo peruutusajan seuraavalle viikolle, eli tälle päivälle... Niiden mulle varaama aika olis ollut vasta 28.4. Onneks soitin! Parin päivän päästä siitä puhelusta tulikin kutsu huhtikuulle....

Tänään siis käytiin miehen kanssa. Eipä siellä muuta tapahtunut kun juteltiin tulevasta hoidosta jnejne. Lähete lähti NKL:lle ja taas odotellaan Saa nähdä meneekö hoidot sitten ihan syksylle asti...

Miten nopeasti NKL:lle yleensäkin pääsee? Entä kuinka pian tulee kutsu?

Eikös lähetteen saapumisesta noin kuukauden kuluessa jo pitäs tulla postia....... ko? kö?

Elikkäs edessä lienee IVF+alkiodiagnostiikka. Hitto kun se kutsu tulis pian ja päästäs alottamaan ennen kesää.... Tulispa tulispa.....

Nyt oks kp11 meneillään, ja pitää kai jatkaa yritystä ihan luomuna vaan. Kunhan ei sitten paukahda paksuks juur ennen kun hoitoihin pääsee, ettei mee aika taas ohi ja sitten tuleekin km... Pitää vissiin taktikoida niin, että ottaa ehkäsyn käyttöön sitten paria kk ennen hoitojen mahdollista alkua. Njaah... Pitänee miettiä.....

Mulla on kaiken tän ohella iskenyt ihan kauhea koirakuume. Tai siis onhan se jo ollut vuosia. Nyt oon vaan saanu sen siihen pisteseen että oon menossa sunnuntaina katsomaan yhdelle kasvattajalle koiria.... Sinne on ehkä tulossa keväällä/kesällä pentuja :O IIKIIK!! Mies ei vaan oo yhtä innostunut tästä kun minä ;) Onhan siinä koirassa oma hommansa mut kyl mä uskon et selviän. Eipähän jää aikaa miettiä joutavia ja istua vaan netissä... Syksyllä ois koulukin jo onnellisesti takana niin voi keskittyä vaan koiraan ja töihin. Nyt kun tarvii töiden ohella jaksaa hoitaa kouluhommat pois. Tähän syssyyn koira ei ehkä sopis kun on tuo koulun loppurutistus päällänsä eikä jaksa mitään tehdä muutakaan...

Tahdon paijattavan <3

Heti alkuun siis hirmuisen kankeaa tämä kirjoittaminen. Koulua ja töitä ja kaikkea menoa ettei ehdi mukamas tehdä mitään...... Joo joo..

Oon tosiaan mittaillu niitä lämpöjä, mutta kun joudun välillä heräämään töihin 04:30 ja normaalisti herään 07:30. Tuntuu että tuo aikaisempi mittauaika antaa aina hurjasti alemman mittaustuloksen ja näin siis en oo yhtään perillä mun oviksestani. Oletan että nyt ois DPO9...... Päätin että tämä kierron jälkeen lopetan, tai ainakin vähennän mittailuja. Stressaa suotta se tuloksen miettiminen jne. Ehkä mittailen vaan muutaman kerran ovisaikaan, että tiiän onko ovis ollut ja mennyt. En tiiä. Pitää kahtoa mitkä on fiilikset sitten. Nyt ei ainakaan jaksata enää mittailla säännöllisesti.

Nyt on reilu kk siitä kun lähete lähti polille, laitoin jo malttamattomana mailia perään että mikä on kun ei kuulu mitään :D Joskus yks lääkäri sanoi että kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta siihen pitäisi reagoida, eli nyt tällä viikolla pitäis viim tulla jotain. No mut sen näkee nyt kun se maili lähti liikekannalle :)

Hmm. Mietin tässä että jos nyt tulisinkin taas raskaaksi tässä odotessessa jatkoa.... Oisko ihan moraalitonta olla ilmottamatta asiasta ja odottaa et meneekö kesken vai ei. Kun kuitenkin tässä tapauksessa km-riski on todella suuri, jopa odotettavaa. Oon kyllä varsin yllättynyt ja varmasti älyttömän onnellinen jos joskus tulisin raskaaks eikä se menis kesken :O

Sorruin viime viikolla kirppiksellä taas ostelemaan vauvanvaatteita. Ei siinä muuten mitään outoa, aina oon ostellu jos oon nähny jotain ihania bodeja tai potkareita halvalla. Mut nyt kyl ylitin itteni ja ostin 74cm toppahaalarit :D Reiman haalarit makso 5€ ja näytti niin koskemattomolta etti kaupastakaan saa yhtä siistejä. Ajattelin et jos ei niille tule käyttöä niin saan varmasti omani pois myydessä ne taas eteenpäin... Huhhuh. Oon kyllä tosiaan ostellu jo aikamoisen kasan vauvalle vaateta, mut en sentään ihan tuollasia....

Töissä on aika inhottavaa nykyään. Siel ei oikein henkilökemiat oo kohallaan. Se toimipiste alotti toimintansa syksyllä, ja nyt siel alkaa tuleen sellasia ryhmittymiä ja porukoita. Vauva ois enemmänkun tervetullut tähän väliin. Pääsis hyvällä syyllä pois töistä eikä tarttis miettiä mihin muualle hakis.... Ärsyttävää...

Joo, asiasta puheenollen, lähdenkin töihin.

Ihanaa kevätpäivää kaikille

Joo en osaa vaihtaa taustaa :(

Noniin. Nyt on kp11, ja aamulämpöjen perusteella ovis olis jo ollut kp8 :O Outoa tosiaan. No pitää vähän tarkkailla miten nuo lämmöt tuosta nyt kehkeytyy, että oliko se ovis sittenkään.

Torstaina mulle soitti lääkäri KYSistä, joka sanoi laittavansa meille lähetteen lapsettomuuspolille. Kunpa sieltä tulisi äkkiä jo kutsu... Pitäiskö ihan laittaa yritys jäihin siihen asti että päästään ihan hoitoihin asti, ettei sitten taas jouduta perumaan aikaa kun oonkin raskaana, ja sit se menee kesken kun aika on ohi.

Kuulin tänään että vanha kaveri on 16. viikolla raskaana... Jos tuo mun edellinen ei ois menny kesken niin mentäs aika samoissa :( Tuntuupa inhottavan typerän kurjalta olo kun nyt tietää koko ajan millä viikoilla minis ite missäkin vaiheessa. Ärsyttävää kun toisten raskaudet vaikuttaa tuolleen. Miksei vain yksinkertaisesti osaa olla iloinen ja tyytyväinen toisten onnesta?!?

Tänään aamulla tuli taas miehen kanssa hieman eripuraa, kun mä löysin taas netistä yhden kommentin, millä perustein voitais pästä alkiodiagnostiikkaan jo nopeammin kuin se lääkärin kertoma 2v jonotus... Eli lääkäri siis sanoi että sinne on 2v jono, ja mä oon vähän väliä löytäny eri keskusteluista muiden kokemuksia et joku on päässy nopeammin ja sitten mä niitä spekuloin/unelmoin ääneen että päästäisköhän mekin vähän nopeammin vai marssitaanko vaan jonon hännille... Eihän mulla tietenkään ole mitään tietoa mikä ois hyvä syy päästä nopeammin, mutta koitan kannustaa itteäni ettei ehkä tarvii odottaa vuosia. No onhan siinä sitten se 6kk hoitotakuu kuitenkin.. No kuitenki. Mies sitten sanoi että ihan sama, mua ei kiinnosta spekuloida noita ennen ku saadaan oikeaa tietoa. Mulle tuli ihan sellanen fiilis et sitä ei kiinnosta koko vauvatouhu (no, vauvakuumeisen kärjistelyä). Päätin etten puhu sille mitään koko vauvaprojektiin liittyvää ennenku se ite kysyy.

No joo. Tää on taas tätä aikaa. Kunpa se ovis ois jo ollu niin pääsee sitten taas uuteen yrityskiertoon nopeammin...

Kp4

Niin. Eli siis nyt alkoi juuri ensimmäinen OIKEA kierto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen. Tai siis luulen... Tuo eka kierto kesti 25 päivää eikä ovista mielestäni tullut. Se olikin sitten eka kierto ilman ovista. Oon aina luullu et ovikseton kierto venyis?!? No, parempi näin kun et menis pari kuukautta odotellessa uutta kiertoa.

Menkat oli nyt kyllä tosi oudot. Ennen ekaa keskenmenoa mulla oli vuotoa 1,5-3vrk kohtuullisen niukkana. Ekan km:n jälkeen ne muutamat kuukautiset oli lähes tuplat aiemmasta. Nyt tuli kolme päivää TOSI niukasti..... Hmm... Jos ei olis välittäny hygieniasta niin olisin yhdellä phs:llä pärjännyt joka päivä..... Eli kysymys kuuluu, olikohan ne edes menkat, vai onkohan tuonne kohtuun jääny vielä jotain joka vuosi vähän?

Huomenna yritän soittaa KYSiin ja kysellä siitä alkiodiagnostiikasta. Soitin jo kertaalleen mutta lääkäri ei ollut paikalla. Ärsyttää vaan kun tietää että hoitoihin on piiiiiitkä jono. Hmph.

Aloitetaanpas...

Olen siis 27 vuotias opiskelija, tästä statuksesta tosin toivon pääseväni tässä keväällä jo eroon... Osan aikaa vietän myös töissä myyjänä.

Olen avioliitossa miehen kanssa, josta tulisi maailman ihanin isä. Meillä on kaksi kummilasta, joille mieheni on ihan maailman rakkain. Kun minä menen heille kylään, he heti ekana kysyy missä J on. Välillä ihan harmittaa kun aina vaan tuota toista kaivataan... No, mutta ihania lapsia, ihana mies

Olen ikäväkseni saanut geeniperimänä kantaakseni kromosomihäiriötä - balansoitunutta translokaatiota. Hieman oiottuna ja tiivistettynä se tarkoittaa että meillä on hyvin suuri riski saada keskenmenoja tai jopa sairaita lapsia... 

Menimme naimisiin keväällä 2007, siitä asti olemme yrittäneet, toivoneet ja pettyneet... Jätin pillerit pois huhtikuussa ja siitä asti sitten olen laskenut kiertopäiviä ja yrityskiertoja. Lokakuussa '07 tutustuin Fertility Friendiin, ja aloin mittailemaan aamulämpöjä. Aluksi se tuntui hirmuisen vaivalloiselta, mutta pian se meni jo rutiinilla. Joskaan en niin pakkomielteinen lämpöilijä ole, että joka aamu vapaapäivänäkin herättäisin itseni samaan kellonlyömään mitaamaan lämpöjä. Nykyään olen ehkä jopa jo hieman kyllästynytkin siihen. Onhan tässä jo reilu vuosi mittailtu lämpöjä. Syksyllä '07 tilasin netistä pari satsia ovulaatiotestejä, joihin en monessakaan kierrossa saanut selkeää plussaa, vaan aavistuksen kontrolliviivaa haaleammantestiviivan (tosin päätin itse että ne lähes tasavahvat viivat olisi minun kohdalla plussia...). Lämmöt tosin kertoivat että olisin ovuloinut kaikissa kierroissa. Syksyllä sain myöskin terolutit kolmeksi kuukaudeksi lievittämään kuukautiskipuja - toivoin salaa niiden auttavan myös raskaaksituloon.... Mutta ei. Samalla minulta otettiin aika kaikenkattavat verikokeetkin, joissa kaikki oli kunnossa.

Tammikuussa '08 J sai lähetteen siemennesteanalyysiin. Simppojen liikkuvuus oli hieman tahmeaa, ja epämuodostuneitakin oli jonkun verran, diagnoosiksi siis tuli terato-astheno-zoospermia. Samalla kun saatiin J:lle tuo lähete, lähti lähete myös lapsettomuustutkimuksiin. Kutsu tuli maaliskuussa '08 ja sitten alkoikin jännittämään. oli hirmuisen huojentunut olo, että joskohan tässä viimein alkaisi jotain tapahtumaankin. Aika oli varattuna toukokuun puoliväliin. Tässä vaiheessa aloin napsimaan kaikenmaailman troppeja; foolihappoa, omenaviinietikkaa, vitamiineja, punkkua.... J:llekin määräsin sinkkitabletit osaksi aamupalaa.

Huhtikuun '08 lopussa kun aloin henkisesti valmistautumaan menkkoihin, huomasinkin hieman erilaisia oireita kun normaalisti menkkojen lähestyessä.... Dpo 16 viimein annoin itselleni luvan tehdä raskaustestin ja plussahan se oli! Se oli ihan uskomatonta! Tasan vuosi yritystä takana ja juuri ennen ensimmäistä polikäyntiä tuleekin tärppi! Olin niin onnellinen ettei varmasti kukaan voinut olla. Peruimme lääkäriajan juuri viime hetkellä. Laskettu aika oli 31.12.08. Olo oli ihan vetämätön ja heikotti ja hajut ahdisti ja housuja kiristi...Takaraivossa jyskytti kokoajan pelko keskenmenosta. Viikosta 6 alkaen tiputteli pikkuisen verta kolmen viikon ajan. Soitin neuvolantädille joka sai minut uskomaan sen olevan ihan normaalia, kun ei ole sen runsaampaa. Kesäkuun '08 alussa kävin päivystyksessä, kun hieman sattui mahaan. Lääkäri sai sydänäänet kuulumaan <3 Tuolloin oli rv 10+2 ja olin niin onnellinen, että ehkä tämä sittenkin jatkuu onnellisesti! Sitten minulle nousi kauhea kuume. Lämpö sahasi edes takaisin. Välillä hikoilin tuskissani, välillä tärisin horkassa alilämmössä.... Menin työterveyteen ihmettelemään oloa. Hoitaja otti verinäytteen ja mittasi tulehdusarvot ja patisti lääkärin pakeille kun oli niin korkeat arvot. Lääkäri kuunteli keuhkoja ja ihmetteli ja laittoi lähetteen keskussairaalaan keuhkokuviin. Menin siis sinne ja siellä otettiin kuvat ja sydänkäyrät ja kaikki ok. Menin gyneosastolle ultrattavaksi ja...... Meidän pikkuinen oli mennyt kesken Silloin oli rv 10+6, mutta pikkuinen vastasi vain viikkoja 10+1 (kaikenkukkuraksi ultrassa paljastui, että olin alunperin odottanut kaksosia, mutta toinen oli mennyt jo aiemmin kesken, siitä kai johtui vuoto). Jäin samalla reissulla osastolle saamaan antibioottia tulehdukseen ja seuraavana päivänä oli kaavinta. Olin ihan hajalla... J:kin oli juuri kaavinta-aamuna lähdössä Ruotsiin työmatkalle, eli jouduin olemaan ihan yksin suruni kanssa osastolla..... Se oli niin kauheaa...... Juuri kun uskalsi hieman uskoa onnistumiseen..

No. Hoitaja kehoitti odottamaan seuraaviin kuukautisiin ennen uuden yrityksen aloittamista, mutta salaa touhusimme myös oletetun ovulaation aikaan. Lämpöjä en tosin mittaillut sen ensimmäisen kierron aikana. Eipä siitä tärppiä tullut, kuten arvata saattoi...

Elokuussa '08 saatiin lähete KYSiin perinnöllisyysneuvontaan kantamani kromosomitranslokaation takia. Ja parin kuukauden päästä kutsu tulikin. Aika oli lokakuun '08 lopussa. Kokemuksesta jo osasin naureskella, että tässähän ehtii vielä käymään vanhanaikaisesti ja tärppi tulee juuri ennen aikaa... No niinhän se tulikin! Tällä kertaa osasin ottaa asian paljon rauhallisemmin. Soitin KYSiin ja sovimme että menemme J:n kanssa sinne raskaudesta huolimatta. Kävimme siis marraskuussa '08 KYSissä juttelemassa minun kromosomisotkuista ja kuuntelemassa juttua sikiötutkimuksista jnejne... En osannut päättää uskallanko mennä istukkatutkimukseen vai en..... Sain neuvolasta kuitenkin ajan ultraan rv 10+0, jotta saadaan tarkat rv:t selville mahdollista tutkimusta varten. Jostain viikolta 7 eteenpäin minulla ei enää ollut kauhean raskaanaoleva olo. Tissejä aristi ja mahaa turvotti edelleen, joten uskoin kaiken olevan kunnossa. Joulukuussa '08, eli rv 10+0, menin neuvolaan ultraan. Ultraus tapahtui mahan päältä, eikä mahassa näkynyt kuin hieman kasvanut kohtu. Ultraaja arveli että raskaus ei olisi niin pitkällä... En uskonut että se voisi olla, olinhan kuitenkin saanut plussan testiin edellisistä menkoista laskettuna rv 3+6. Sain lähetteen keskussairaalaan alaultraan. Siellä todettiin että raskaus olisi mennyt kesken jo joskus viikoilla 6-7. Edessä siis oli taas makoilua osastolla, tosin tällä kertaa kokeiltiin ensin lääkkeellistä tyhjennystä. Se onneksi tepsi, tosin se oli ehkä maailman kauhein kokemus! Se valtava kipu, ja se tunne kun se kudosklimppi tipahti sinne pönttöön.... HYI! Tällä kertaa tämä keskenmeno ei ollut henkisesti enää niin vaikea paikka. Ehkä olin surrut ja itkenyt jo ekalla kertaa niin kauheasti? Ehkä olin nyt psyykannut itseni paremmin tulevaan? Tietenkin harmitti ja hieman itketti, mutta ei läheskään niin paljon kun kesällä. Eniten ärsytti se että taas pitää aloittaa kaikki alusta...

No. Jouluna tuli itku, kun ensimmäisen raskauden LA oli käsillä ja vauva olisi ehkä jopa jo saattanut syntyäkin... Kaikkialla korostettiin perhettä ja perhejuhlaa, miten lapsi on syntynyt ja kuinka Jumala antoi ainoon poikansa.... Kunpa LA olisi ollut ihan koska tahansa muulloin kun joulun aikaan. Olisi ollut paljon helpompi ylittää se.

Mutta joo. Tässä sitä nyt ollaan. Yrityskierto 18 siis alkoi juuri ja pitäisi taas soittaa KYSiin että mitäs nyt?!?

Hmm... Aiemmin kun olen blogia pitänyt, on tämä ollut varsin erilainen - kaivannee harjoitusta..........

Tämä ei tunnu edes vielä toimivan ihan kunnolla, eli tuskin on ihan kaikki vaikeudet siis omasta taidostakaan kiinni.

Mitään kivaa pohjaakaan en tähän hätään läytänyt, ja jos löysinkin, nekään ei toiminut. Hmph.

Myöhemmin uudelleen... Näillä mennään toistaseks.